Ohje on peräisin Helsingin työväenopiston Amerikkalaiset leivonnaiset -kurssilta, jonka opettajana toimi Janni Vanhanen.

Ohje:
¾ dl kondensoitua maitoa
100 g tummaa suklaata
1 rkl voita tai margariinia
pähkinöitä ja minivaahtokarkkeja (sekaan sopivat myös esim. rusinat ja suolapähkinät)

Sulata suklaa kondensoidun maidon ja margariinin kanssa pinnoitetussa kattilassa miedolla lämmöllä sekoitellen. Anna jäähtyä kunnolla huoneenlämmössä (muussa tapauksessa vaahtokarkit sulavat massan sekaan). Sekoita massaan oman makusi mukaan pähkinöitä rouhittuna sekä minivaahtokarkkeja. Jos et löydä pieniä vaahtiksia, pilko isot vaahtokarkit sopivan kokoisiksi ennen kuin sekoitat ne massaan.

Kaada massa pieneen, leivinpaperilla vuorattuun vuokaan tai esim. syvälle lautaselle, tasoita pinta ja anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti. Paloittele sopiviksi suupaloiksi ja nauti! Säilytä fudge jääkaapissa.

Netistä löytämäni vinkin mukaan kondensoidun maidon voi pakastaa noin kolmen kuukauden ajan, joten siirsin omat jämäni pakkaseen. Ohjeen mukaiseen määrään kuluu n. 1/4 maitotölkistä.

Ohje mukailee kirjan Vegan Cupcakes Take Over the World: 75 Dairy-Free Recipes for Cupcakes that Rule (Moskowitz, Romero 2006) ohjetta. Ostin kirjan vastikään omaan kirjahyllyyni ja tulen varmasti leipomaan sen ohjeilla lähiaikoina lisää – sen verran houkuttelevia kuvia ja reseptejä siitä löytyy!

Ohje (6 isoa kuppikakkua):

1 dl rypsi- tai oliiviöljyä
1 dl sokeria
3 dl kookosmaitoa
1 tl vanilja-aromia
1 raastettu limen kuori
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
3 dl kookoshiutaleita

Kuorrutus:
50 g vegaanista margariinia (Keiju)
1 tl vanilja-aromia
1 limen mehu
1 tl raastettua limenkuorta
4–8 dl tomusokeria (itse laitoin n. 3 dl, jolloin kuorrutteesta ei tule niin makeaa – sokerin määrää vähentämällä kannattaa kuitenkin huomioida, että kuorrute jää sitä löysemmäksi, mitä vähemmän sokeria käyttää)
(0,5 dl kookosmaitoa)

Sekoita kulhossa keskenään jauhot, ruokasooda, leivinjauhe ja suola.

Sekoita toisessa kulhossa öljy sokeriin ja lisää sitten joukkoon kookosmaito, vanilja ja limen kuori. Kaada toisen kulhon sisältö kuivien jauhojen sekaan ja sekoita kunnes seos on tasaista. Lisää kookoshiutaleet ja sekoita jälleen tasaiseksi.

Vuoraa muffinssipellin kolot paperivuoilla. Täytä vuoat tasaisesti, n. 2/3 täyteen. Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. Jäähdytä ja tee sillä välin kuorrute.

Vatkaa margariini notkeaksi. Lisää vanilja ja kookosmaito. Sekoita. Lisää tomusokeria hiljalleen ja vatkaa pehmeäksi ja tasaiseksi. Jos seos vaikuttaa liian kuivalta, lisää ruokalusikalla hieman kookosmaitoa, kunnes seos on sopivaa, tarpeeksi jähmeää pursotettavaksi. Kuorruta kuppikakkuset..

Banaani-toffeepalat ovat varsin maukkaita ja teen niitä varmasti uudemmankin kerran. En ole juuri koskaan onnistunut suklaakuorrutteissa – ne kun tuppaavat yleensä näyttämään lopputuloksessa vähemmän kauniilta - mutta tämän ohjeen kuorrute onnistui hyvin ja leivoksesta tuli varsin näyttävä. Leivonnaisessa maistuu banaanin ja toffeen lisäksi myös maapähkinävoi, joka ei dominoi liikaa muita makuja vaan sopii kokonaisuuteen loistavasti.

Ohje (20X20 cm vuoallinen):

Pohja:
75 g margariinia (sininen Keiju)
1 dl täysruokosokeria
1 kypsä banaani soseena
2 dl täysjyvä- tai tavallisia vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl vaniljaa tai 1 tl vaniljasokeria

Pähkinäkreemi:
2 dl kauravispiä tai muuta vaahtoutuvaa kasviskermaa
1 dl maapähkinävoita

Toffeekastike:
2 dl kaurakermaa
1 dl täysruokosokeria
2 rkl margariinia

Suklaakuorrute:
0,5 dl kaurakermaa
75 g tummaa suklaata
(vaihtoehtoisesti voit käyttää kaurakerman sijasta kauramaitoa, jolloin suklaata on lisättävä joukkoon n. 100g, jotta seos ei ole liian juoksevaa)

Voitele n. 20X20 cm uunivuoka. Lämmitä uuni 200 asteeseen. (Voit vuorata vuoan myös leivinpaperilla, jolloin kakun kumoaminen kypsänä on helpompaa. Muista voidella leivinpaperi.)

Valmista toffeekastike. Mittaa kattilaan kaurakerma ja sokeri. Kuumenna sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Keitä sekoittamatta, kunnes seos on tummentunut ja paksuuntunut, noin 15-20 minuuttia. Sekoita margariini joukkoon ja jäähdytä kastike.

Valmista pohja vaahdottamalla margariini ja sokeri. Lisää soseutettu banaani ja loput ainekset (sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon ennen kuin lisäät jauhoseoksen mukaan taikinaan). Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina tasaisesti vuokaan ja paista uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Jäähdytä kakku ja kumoa se vasta kokonaan jäähtyneenä.

Tee pähkinäkreemi vatkaamalla kerma ja maapähkinävoi kuohkeaksi tahnaksi.

Kuumenna suklaakuorrutetta varten kaurakerma. Paloittele kaurakerman joukkoon suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut.

Levitä jäähtyneelle pohjalle ensin toffeekastike, sitten pähkinäkreemi ja päällystä lopuksi suklaakuorrutteella. Leikkaa pohja leivoksiksi kuumaan veteen kastetulla terävällä veitsellä.

Ohje (6 annosta):
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl punaista currytahnaa (tai maun mukaan)
½ tl kanelia
1 keskikokoinen punasipuli kuorittuna ja hienoksi paloiteltuna
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 keskikokoinen bataatti kuorittuna ja paloiteltuna
1 iso keltainen paprika paloiteltuna
1 tlk keitettyjä kidneypapuja
kasvislientä
0,5 dl maapähkinävoita
1 limen mehu
2-3 tl ruokosokeria
Tarjoiluun esim. tuoretta persiljaa

Kuumenna öljy isossa kattilassa. Lisää currytahna ja kaneli ja paista minuutin ajan. Lisää sipuli, valkosipuli, bataatti sekä paprika. Paista kasviksia 5-7 minuuttia välillä sekoittaen.

Lisää joukkoon kasvislientä sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Sekoita joukkoon myös maapähkinävoi.

Keitä kasviksia miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat kypsiä (n. 25-30 minuuttia). Lisää joukkoon limen mehu ja sokeri. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää sen jälkeen joukkoon huuhdotut kidneypavut. Lämmitä keitto lähelle kiehumispistettä. Tarjoile esimerkiksi tuoreen persiljan kera.

Höyläsin homeen pois, mutta sitä kertyi juuston pinnalle uudestaan varsin nopeassa tahdissa. Juusto ei maistunut yhtä pahalta kuin haisi, mutta kädet haisivat kamalalta sen jälkeen, kun juustoon oli koskenut. Olisin kaiketi voinut palauttaa juuston kauppaan, mutta päädyin lähettämään siitä palautetta Arlalle.

Sain nopeasti vastauksen, jossa pahoiteltiin tapahtunutta ja todettiin, että home on yksi juuston yleisimmistä laatuongelmista, jota valitettavasti esiintyy tuotteissa silloin tällöin. Hyvityksenä Arlalta lähetettiin 15 euron arvoinen tuotekuponki, jolla sain ostaa Arlan tuotteita myyvistä elintarvikeliikkeistä vapaavalintaisia merkin tuotteita. Hyvitys oli kaksinkertainen juuston hintaan nähden, joka muistaakseni maksoi noin seitsemän euroa.

Kuva: arlaingman.fi

Hyvityskupongilla ostin uuden Kadett-juuston, Arlan uutta maustamatonta luomujukurttia, luomusinihomejuustoa sekä God Morgon –tuoremehua. Arla on hyvä esimerkki siitä, että kuluttaja unohtaa virheellisen tuotteen/palvelun ja tulee hyvälle mielelle, kun virhe hyvitetään. Kirjoitukseni pointti ei siis ole se, että Arla myy homeisia juustoja vaan se, että yritys osaa hyvittää tapahtuneet virheet asiakkailleen. Olin enemmän kuin tyytyväinen saadessani hyvityksen tuplana siihen nähden, mitä olin pilaantuneesta elintarvikkeesta alun perin maksanut.

Monet yritykset voisivat ottaa tästä oppia. Varsinkin ravintoloilla on parantamisen varaa siinä, miten asiakkaita kohdellaan, kun ruoka ei täytä odotuksia tai asiakas joutuu odottamaan palvelua ja ruokaa kohtuuttoman kauan. Kun asiasta huomauttaa, vastineeksi saa yleensä pahoittelun ja päälle mahdollisen selittelyn siitä, että osa keittiöhenkilökunnasta on sairaana tai ”meillä on niin täyttä tänään”. Tämä on toki inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta minua asiakkaana se ei varsinaisesti kiinnosta. Minua kiinnostaa se, miten tapahtunut virhe hyvitetään.

Asiakaslähtöiset ravintolat tarjoavat asiakkaalle vastaavissa tilanteissa esimerkiksi jälkiruuan tai lasillisen viiniä. Lopputulema on se, että asiakas todennäköisesti lähtee ravintolasta tyytyväisenä, vaikka onkin joutunut odottamaan ruokiaan kohtuullista pidempään. Jos ravintolan vastine sen sijaan on vähättelevä anteeksipyyntö, asiakas ei välttämättä palaa ravintolaan toista kertaa ja muistaa mainita asiasta myös ystävilleen. Nämä ovat markkinoinnin ja asiakaspalvelun perusasioita, jotka jokaisen yrityksen tulisi hallita, mutta valitettavasti totuus on yleensä toinen.

Hampunsiemenet luokitellaan superfoodiksi, sillä ne sisältävät runsaasti proteiineja (8 elimistölle välttämätöntä aminohappoa ja lisäksi 12 muuta aminohappoa) sekä rasvahappoja (omega-3 ja omega-6), jotka siemenissä ovat ihmiselle täydellisessä suhteessa. Niissä on myös muun muassa kuituja sekä E-vitamiinia.

Resepti on peräisin Helsingin työväenopiston Vegaanin juhlapöytä –kurssilta. Alkuperäisen ohjeen mukaan vartaisiin laitetaan vihannesten lisäksi myös hamppupyörykät, mutta omat palleroni eivät pysyneet kasassa vartaisiin laitettaessa, joten luovutin suosiolla ja heitin pyörykät kasvisten sekaan uunivuokaan. Myöskään kasviksia ei ole välttämätöntä laittaa vartaisiin vaan voit laittaa ne paloiteltuna vuokaan pyöryköiden kanssa.

Vartaat voit tarjoilla esimerkiksi mojo verde –kastikkeen ja uunissa valmistettujen lohkoperunoiden kanssa.

Ohje (4-6 annosta):
varrastikkuja
kasviksia vartaisiin, esim.:
kesäkurpitsaa
herkkusieniä
salottisipuleita
paprikaa

Hamppupyörykät:
1 kiinteämaltoinen peruna
2-3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 ruukku hienonnettua persiljaa
4 dl kuorimattomia hampunsiemeniä
0,5 dl tahinikastiketta (korvasin omassa keittiössäni maapähkinävoilla)
0,25 dl öljyä
0,25 dl vettä
2 tl sitruunamehua
2 rkl perunajauhoja
2 tl jauhettua korianteria
1 tl cayannepippuria
1 tl suolaa
öljyä paistamiseen

grillauskastike:
0,5 dl öljyä
1 rkl paahdettua seesamöljyä
1 rkl makeaa soijakastiketta
1 tl ruokosokeria
1 tl ketsuppia
ripaus merisuolaa

Valmista ensin pyörykät. Raasta kuorittu peruna raastimen hienoimmalla terällä. Lisää kaikki aineet kulhoon ja sekoita taikinaksi käsin tai sauvasekoittimella. Muotoile taikinasta pyöryköitä ja paista pannulla öljyssä kypsäksi keskilämmöllä.

Liota varrastikkuja hetki vedessä. Lohko vihannekset sopivan kokoisiksi paloiksi ja pujota ne varrastikkuihin. Valele vartaat grillauskastikkeella. Grillaa vartaita sekä hamppupyöryköitä grillissä tai uunissa grillivastuksen alla 175:ssä asteessa. Käännä ja valele vartaita välillä. Vartaat ovat valmiita, kun ne ovat saaneen kauniin värin pintaansa eli ruskistuneet hieman.

Ohje:
2 vihreää paprikaa
1 dl hienonnettua tuoretta korianteria
1 dl hienonnettua tuoretta persiljaa
2 paahdettua leipäviipaletta
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl valkoviinietikkaa
2 valkosipulinkynttä
2 tl sokeria
1 tl merisuolaa
0,5 tl juustokuminaa
0,25 tl rouhittua mustapippuria

Halkaise paprikat ja poista siemenet. Pienennä kaikki ainekset monitoimikoneen kulhoon. Anna koneen käydä, kunnes seos on tasaista.

Söin listalta leipäkorin sekä pääruuan. Kaarnan leipäkori on järjettömän iso ja siitä riittää syötävää 4-6 hengelle (hinta 2,5 euroa). Leivät olivat hieman mitäänsanomattomia, jopa yleensä niin ihana saaristolaisleipä, mutta niiden kanssa tarjottiin sentään voita. Pääruuaksi otin sienitäytteisiä kaalikääryleitä, jotka tarjoiltiin punajuurilohkojen kera. Annos ei tarjonnut suurempia väristyksiä. Punajuuret olivat makuuni hieman liian raakoja, ja olen tottunut arkisin käyttämässäni lounasravintolassa (Helsingin kaupungin henkilöstöravintola Palmia) erinomaisiin kasviskaalikääryleisiin, jotka peittoavat Kaarnassa tarjotut mennen tullen.

Pääruoka-annos tuli pöytään viidessä minuutissa tilauksesta, joten kuulin mielessäni mikron kilahduksen. Palvelu oli erittäin ripeää ja virolaiset tarjoilijatytöt ystävällisiä. Ravintolan hintataso ei ole korkea, mutta samaan hintaan saa parempaankin ruokaa ydinkeskustasta, myös S-helvetin omista paikoista kuten Spaghetteriasta ja Loisteesta.

Alkuperäisessä reseptissä on käytetty ”Heath chipsejä”, jotka ovat ilmeisesti jenkkilässä myytäviä, leivontaan tarkoitettuja toffeepalasia. Suomesta ei vastaavia saa, joten käytin omassa keittiössäni toffeen sijasta rouhittua valkosuklaata. Toimi. Tumma sokeri tuo leivonnaiseen joka tapauksessa toffeemaista makua. (Alkuperäisessä reseptissä on käytetty ”packed brown sugar”, joka kuvan perusteella näytti ruokosokerilta, joskin hienorakeisemmalta.) En tiedä miten Omar-karkit käyttäytyvät uunissa, mutta nekin voisivat olla kokeilemisen arvoinen vaihtoehto tähän reseptiin valkosuklaan sijasta.

Mikäli annat blondit lahjaksi, kokoa lasipurkki siten, että et sekoita kuivia aineksia keskenään ennen kuin laitat ne purkkiin (niistä tulee kauniita kerroksia, kun ne kasaa päällekkäin) – lukuun ottamatta suolaa sekä leivinjauhetta, jotka tulee sekoittaa vehnäjauhojen joukkoon ennen purkkiin laittamista.

Ohje (16 palasta):
2,4 dl tummaa ruokosokeria
1,2 dl tummaa suklaata rouhittuna
2,4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1,8 dl pekaani- tai saksanpähkinöitä
1,2 dl valkosuklaata tai toffeeta rouhittuna
0,6 dl sulatettua voita tai margariinia
2 kevyesti vatkattua luomukananmunaa
1 tl vaniljaa (tai vaniljasokeria)

Vuoraa n. 20X25 cm –kokoinen vuoka leivinpaperilla. Yhdistä kulhossa sulatettu voi, kananmunat ja vanilja. Sekoita suola sekä leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon. Lisää voi-kananmuna seokseen kaikki kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia, kunnes blondit ovat hieman ruskistuneet pinnalta ja leivonnainen irtoaa reunoilta leivinpaperista. Jäähdytä ja paloittele sopiviksi suupaloiksi.

Olen käynyt Groteskissa edellisen kerran viime keväänä – tuolloinkin tarjouskupongilla. Neljän ruokalajin maistelumenu kahdelle maksoi tuolloin yhteensä 42 euroa muistikuvani mukaan.

Menut ovat kummallakin kerralla olleet toimivia. Erikoisruokavalioni on huomioitu siten, että pöytään on tuotu kala-/kasvisruokia. Kummallakin käynnillä menuun kuului alkukeitto, joka oli taivaallisen pehmeä ja kermainen. Aaah. Toisena alkuruokana sain edellisen käynnin yhteydessä pienen annoksen maukasta nieriää lisukkeineen. Pääruuaksi tarjoiltiin molemmilla kerroilla kalaa. Viime keväänä lautaselta löytyi miedosti savustettua lohta, jonka kypsyysaste oli täydellinen. Savunmakua kalassa oli juuri sopivasti ja annos vei kielen mennessään.

Tuoreimmalla käynnillä pääruoka ei sen sijaan ollut yhtä onnistunut. Vaalea, paistettu kala oli saanut seurakseen paellaa. Yhdistelmä ei ollut kovinkaan toimiva, ja kala oli hieman ylikypsää sekä liian suolaista makuuni. Paella ei tuonut annokseen mitään lisäarvoa – mieluummin olisin nauttinut kalan esimerkiksi peruna- tai kasvispyreen kanssa. Seuralaisen lautaselta löytyi lihaa, ja hän ylistikin annosta, joka ilmeisesti oli merkittävästi onnistuneempi setti kuin oma pääruokani.

Toisena jälkiruokana sain kummallakin kerralla juustoja sekä hilloa. Toimiva kokonaisuus, joka maistui erityisesti seuraksi tarjotun jälkiruokaviinin kera. Suosittelen kokeilemaan vaaleaa jälkiruokaviiniä, jonka seassa on konjakkia. Maistuu myös ihmisille, jotka eivät ole konjakin suurimpia ystäviä! Noin ylipäätään menun kanssa suositellut viinit olivat toimivia ja maukkaita.

Viime keväänä aterian viimeisteli maistuva omenahässäkkä. Uusimmalla käyntikerralla jälkiruoka sen sijaan oli hienoinen pettymys. Lautaselta löytyi mitään sanomaton, kuivakakun tyyppinen kakkupala. Sen seurana oli tarjolla kahta erilaista moussea sekä yhtä jäätelöä. Mousset ja jäätelö olivat varsin maistuvia, mutta mauton kakkupala pilasi kokonaisuuden. En ymmärtänyt sen funktiota lautasella, sillä se ei sopinut kokonaisuuteen yhtään eikä mielestäni makunsa perusteella muutenkaan ravintolaan, jota suositellaan Michelin-oppaassa.

All in all, Groteskin laatu on hieman epätasainen. Ensimmäisellä käyntikerralla olin tyytyväinen kaikkiin tarjottuihin annoksiin. Toisella kerralla pääruoka sekä jälkiruoka tuottivat pettymyksen. Tarjoilu oli ystävällistä, jos hieman hidasta. Meidät huomioitiin ensimmäisen kerran vasta siinä vaiheessa, kun olimme istuneet pöydässä ilman juomia vartin.

Jäin pohtimaan, miksi Grotesk tarjoaa toistuvasti yllätysmenuaan puoleen hintaan. Citydeal ynnä muut palveluntarjoajathan toimivat sillä periaatteella, että diilin hinnasta puolet menee Citydealin kukkaroon ja loput mainostajalle eli tässä tapauksessa Groteskille. Kun kahden ihmisen, viiden ruokalajin menusta jää ravintolalle käteen 31 euroa ja tästä tilitetään vielä verot, kate ei ole kovinkaan kummoinen. Tarkemmin ottaen sitä ei taida olla ollenkaan. Vaikuttaakin siltä, että ravintolassa on syystä tai toisesta käynyt asiakaskato, ja ruokailemaan yritetään houkutella uusia asiakkaita tarjouksen voimin. Grotesk on epätasaisuudestaan huolimatta hyvä ravintola, joten toivottavasti se on pystyssä vielä ensi vuonna.